Tekoälyn vedenkäyttö – globaali uhka vai paikallinen kysymys?
Meidän taloutemme käyttää arteesista kaivoa, jonka tuotto on hieman yli 200 litraa vuorokaudessa.
Se kuulostaa ehkä paljolta, kunnes sitä vertaa suomalaisten keskimääräiseen vedenkulutukseen. Suomessa yksi ihminen käyttää vettä keskimäärin noin 120 litraa päivässä. Tällä meidän kaivon tuotolla nelihenkinen ”keskimääräinen perhe” ei siis voisi elää päivääkään.
Kun vettä on vähän, oppii nopeasti kunnioittamaan jokaista litraa. Vettä ei juoksuteta turhaan, eikä kastelua tehdä huolettomasti.
Siksi pysähdyin, kun näin väitteen tekoälyn vedenkäytöstä.
On arvioitu, että 20–50 kysymyksen sarja tekoälyltä voi kuluttaa noin puoli litraa vettä datakeskusten jäähdytyksessä.
Puoli litraa ei kuulosta enää aivan pieneltä, kun ajattelee sitä oman kaivon näkökulmasta. Mutta mitä tekoälyn vedenkäyttö oikeastaan tarkoittaa?
Sarjan osat:
- Tekoälyn ympäristövaikutukset – mistä oikeastaan puhumme?
julkaistu 19.2.2026 - Tekoälyn energiankulutus – kuinka paljon sähköä tekoäly käyttää?
julkaistu 22.2.2026 - Tekoälyn vedenkäyttö – globaali uhka vai paikallinen kysymys?
julkaistu 6.3.2026 - Datakeskukset ja ilmasto – kuinka paljon päästöjä tekoäly aiheuttaa?
julkaistu 16.3.2026 - Tekoäly ja materiaalit – mistä tekoälyn laitteet on tehty?
julkaistu 27.3.2026 - Voiko tekoäly auttaa ympäristöä?
julkaistu 6.4.2026 - Yhteenveto: mitä tekoälyn ympäristövaikutuksista oikeasti tiedetään?
julkaistu 17.4.2026
👉 Tämä artikkeli on sarjan osa 3.
Miksi tekoäly tarvitsee vettä?
Tekoälyn vedenkäyttö ei tarkoita sitä, että vesi menisi suoraan itse tekoälyn “kulutukseen”. Vettä tarvitaan pääasiassa kahdessa paikassa.
Ensimmäinen on datakeskusten jäähdytys.
Tekoäly toimii valtavissa datakeskuksissa, joissa tuhannet palvelimet tekevät laskentaa yhtä aikaa. Laskenta tuottaa paljon lämpöä, ja lämpö täytyy poistaa, jotta laitteet eivät ylikuumene.
Vesi on tähän tehokas väline, koska se sitoo lämpöä hyvin.
Toinen veden käyttö liittyy sähköntuotantoon. Datakeskukset tarvitsevat paljon sähköä, ja monet sähköntuotantotavat käyttävät vettä jäähdytyksessä.
Osa tekoälyn vedenkäytöstä syntyy siis itse asiassa voimalaitoksissa, ei datakeskuksissa.
Häviääkö vesi?
Kun puhutaan vedenkulutuksesta, moni kuvittelee veden katoavan pysyvästi. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Datakeskuksissa vesi voi kiertää suljetussa jäähdytysjärjestelmässä tai haihtua jäähdytystorneissa. Haihtunut vesi ei ole myrkyllistä eikä saastunutta – se palaa ilmakehän kautta takaisin luonnon kiertokulkuun.
Tämä ei tarkoita, ettei tekoälyn vedenkäyttö voisi olla paikallisesti merkittävä tekijä. Jos vettä käytetään paljon alueella, jossa vettä on niukasti, vaikutukset voivat olla huomattavia.
Mutta on tärkeää ymmärtää yksi asia: veden käyttö ei ole sama asia kuin veden pysyvä menettäminen.
Kuinka paljon vettä tekoäly oikeasti käyttää?
Yksittäinen luku kuulostaa helposti suurelta ilman vertailua.
Puoli litraa vettä tekoälyn käytössä voi tuntua isolta määrältä. Mutta kun sitä vertaa muihin arjen asioihin, mittakaava muuttuu nopeasti.
Yhden kahvi kupillisen tuotantoon kuluu keskimäärin noin 130 litraa vettä.
Yhden hampurilaisen vesijalanjälki voi olla jopa yli 2000 litraa.
Tämä ei tarkoita, että tekoälyn vedenkäyttö olisi merkityksetöntä. Mutta vertailu auttaa ymmärtämään mittakaavaa.
Kaikki digitalisaatio käyttää vettä
Tekoälyä verrataan usein ikään kuin vaihtoehto olisi olla käyttämättä mitään digitaalista palvelua. Todellisuudessa tekoäly korvaa usein muita digitaalisia työkaluja, esimerkiksi hakukoneita, analyysiohjelmia tai muita pilvipalveluja.
Myös Google-haku toimii datakeskuksissa, jotka tarvitsevat sähköä ja jäähdytystä.
Kysymys ei siis ole pelkästään tekoälyn vedenkäytöstä, vaan koko digitalisaation infrastruktuurista.
Sijainti ratkaisee paljon
Vesi ei ole globaali resurssi samalla tavalla kuin hiilidioksidi. Se on paikallinen.
Datakeskus kuivalla alueella voi lisätä painetta vesivaroihin. Sama datakeskus runsasvetisellä alueella ei välttämättä aiheuta samanlaista ongelmaa. Siksi datakeskusten sijainnilla on valtava merkitys myös tekoälyn vedenkäytön kannalta.
Pohjoisissa maissa on useita etuja:
- viileä ilmasto vähentää jäähdytyksen tarvetta
- makeaa vettä on runsaasti
- datakeskusten hukkalämpöä voidaan käyttää rakennusten lämmitykseen
Suomessa tätä tapahtuu jo. Datakeskuksista saatavaa lämpöä johdetaan kaukolämpöverkkoihin, jolloin osa energiasta saadaan hyötykäyttöön.
Puutarhuri ymmärtää veden kierron
Puutarhassa veden käyttöä on helppo havainnollistaa. Sama vesi voi kastella kasvin, haihtua ilmaan ja palata myöhemmin sateena takaisin maahan. Vesi ei katoa – se kiertää.
Silti sillä on väliä, missä ja miten sitä käytetään. Jos vettä käytetään enemmän kuin paikallinen luonto kestää, seuraukset näkyvät nopeasti.
Sama pätee myös datakeskuksiin.
Yksinkertaisia vastauksia ei ole
Tekoälyn vedenkäyttö ei ole yksinkertainen kysymys.
Se riippuu monesta asiasta:
- missä datakeskukset sijaitsevat
- millä energialla niitä pyöritetään
- millaisia jäähdytysjärjestelmiä käytetään
- mitä muita teknologioita tekoäly korvaa
Siksi pelkkä ajatus “en käytä tekoälyä, koska se tuhoaa vesivarannot” ei ehkä ole koko totuus. Ympäristövaikutukset syntyvät harvoin yhdestä teknologiasta. Ne syntyvät valinnoista.
Ja niihin voimme kaikki vaikuttaa – myös silloin, kun käytämme tekoälyä.
Lähteitä ja lisälukemista
Tekoälyn vedenkäyttöä koskeva tutkimus
• Making AI Less “Thirsty”: Uncovering and Addressing the Secret Water Footprint of AI Models – tutkimus tekoälymallien vesijalanjäljestä ja datakeskusten jäähdytyksestä. Arvioita mm. GPT-3-mallin koulutuksen vedenkulutuksesta.
• The Growing Water Footprint of AI – artikkeli tekoälyn vesijalanjäljestä ja siitä, miten datakeskusten sijainti ja jäähdytystekniikka vaikuttavat veden käyttöön.
Datakeskusten energiankulutus ja kasvu
• Data centres and data transmission networks – IEA – Kansainvälisen energiajärjestön katsaus datakeskusten energiankulutukseen ja tulevaisuuden kasvuennusteisiin.
Tekoälyn energiankulutus ja vertailut
• How much energy does ChatGPT use? – arvio yksittäisen tekoälykyselyn energiankulutuksesta ja vertailu muihin digitaalisiin palveluihin.
• ChatGPT energy usage per query – arvio tekoälykyselyn energiankulutuksesta (noin 0,3–0,34 Wh per kysely) sekä taustaa laskentatehosta.
Energiatehokkuus ja kiertotalous digitaalisissa ympäristöissä
• Green cloud and green data centres – raportti toimenpiteistä energiatehokkuuden ja kiertotalouden suorituskyvyn parantamiseksi pilvipalveluissa ja datakeskuksissa.
Jaa että puolilitraa vettä kuluttaa. Otetaan esim. Vihtiin nouseva datakeskus mikä on Lohjan harjun rinteellä. Siinä on pohjavesi suoni aivan lähellä ja mahdolliset/lähimmät vedenotto pakat ovat Hiidenvesi, Myllylampi, pohjavesi. Stten pääkslahteen tuleva datakeskus voi tuhota pääksladen lintukosteikon ja sen kauniin luonnon mitä siellä on. Ja jos se tehdään vanhalle pellolle niin vaikka ne olisivat tällä hetkellä kesannolla niin niiden uudelleen otto tulevaisuudessa estyy datakeskuksen takia. Jos datakeskus imee miljoonalitraa vettä jäähdytykseen vuoden aikana järvien pinnat laskevat ja syntyy järven lämpenemistä. Se taas johtaan kalakuolemisiin ja järvien kuolmiseen. Jos taas datakeskus imee vettä pohjavedestä meiltä loppuu juomavesi. Kun datakeskus kännistyy vedenotto kuormitus on kestämätön pohjavedelle, että järville. Vihdin järvet eivät ole niin isoja, että vedenotto ei jättäisi jälkiä. Se jäähdytysveden aiheuttaman hukan luonnollinen kierto takaisin järviin tai pohjaveteen kestää huomattavasti kauemmin, kuin datakeskuksen kulutus. Eli alijäämä vedenmäärissä kasvaa vuosi vuodelta ja veikkaan, että 2-5vuoden päästä meillä on Suomessa vesikriisi ja se tulee vaikuttamaan metsien, eläiten, järvien ja ihmisten elämään mekittävästi. Nämä datakeskukse ovat uusia talvivaaroja. Kukaan ei ota vastuuta, jos järvet kuolevat taikka pohjavesi suoni kuivuu. Datakeskukset eivät anna varmaan paikallisten vesiyhtiöiden laittaa vesimittareita heidän vedenotto pumppuihin, jotta he voivat vaikka pumpata järvet kuiviksi. Katsokaa vaikka millaiseksi luonto on muuttunut yhdysvalloissa datakeskusten vieressä. Siellä on olut nyt mielenosoituksia datakeskusten haitoista. Niin ja siihen jäähdytysveteen lisätään glycolia tai muuta lämmön sirtoa edistävää ainetta, joten se on myrkyllistä luonnolle ja eläimille, että ihmisille. Miten muut luonto haitat, kuten magnettinen säteily, matalataajuutinen melusaaste ym?
Sitten vielä miksi tarvitsemme datakeskuksia niin paljon mitä on tulossa. Ne eivät nosta työllisyysastetta kuin ehkä 1%.
Omia tulevaisuuden epäilyksiä datakeskusten ja Ai.n tuomasta uhasta.
Tämä digitaalisuus on lyhytkatseista touhua ja osittain perustuu harhauttavaan tiedotukseen esim. Digitaalinen id ja digitaalinen pankkisovellus puhelimeen. Nämä ovat valvonta työkaluja ja rajoittaa lakia noudattavan ihmisen yksitisyyttä. Otetaa tuo digitaalinen raha. EU keskupankin johtaja sanoi lausunnossaan, että tällä tavoin EU pääsisi yksityishenkilöiden säästöihin kiinni ja voisi määritellä kuinkapaljon henkilö voisi kuluttaa rahojaan ja kuinka paljon tilillä olisi säästöjä. Kyseinen lausunto löytyy netistä kun kaivatte. Suomessa ei tarvita kuin 2-3 datakeskusta ja ne olisivat suljettu ulkoiselta internetiltä. Kansalaisten yksityisyys ja itsemääräämisoikeus tulevaisuudessa voi hävitä kokonaan, jos tämä kehitys jatkuu. WEF edellinen puhen johtajahan on sanonut, että ”kun et omista mitään olet onnellinen” . 2030 vuosiluku pomppaa kokoajan esille eli olisiko se sitten se vuosi, kun ihmisen itsemääräämis oikeus häviää ja olemme Ai päätösten uhreja. Nyt jo on tullut esille, kuinka helppoa hakkereilla on varastaa kansalaisilta tilit ja kaapata puhelin muuttamalla SIMkortti e-SIM kortiksi.
Lopuksi
Datakeskukset tulevat tuhoamaan Suomen sähköinfran, vesistön ja luonnon, sekä ihmisten hyvin voinnin.
Kiitos kommentistasi ja siitä, että toit esiin näkökulmiasi. Ymmärrän hyvin huolen luonnon, vesistöjen ja ihmisten hyvinvoinnin puolesta. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, eikä niitä pidä sivuuttaa olankohautuksella.
Samalla on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan tutkitut vaikutukset, mahdolliset riskit ja henkilökohtaiset pelot ja ennusteet tulevaisuudesta.
Datakeskusten energiankulutus, vedenkäyttö ja sijoittuminen ovat todellisia ympäristökysymyksiä, joista käydään parhaillaan vilkasta keskustelua Suomessa ja muualla maailmassa. On täysin perusteltua pohtia, miten paljon datakeskuksia tarvitaan, mihin niitä sijoitetaan ja millaisia vaikutuksia niillä voi olla paikalliseen ympäristöön.
Sen sijaan monet kommentissasi esitetyt väitteet – kuten järvien kuivuminen, Suomen vesikriisi muutaman vuoden sisällä, datakeskusten mahdollisuus ottaa vettä ilman valvontaa tai tekoälyn johtama ihmisten itsemääräämisoikeuden katoaminen – ovat tällä hetkellä enemmän oletuksia ja tulevaisuuden skenaarioita kuin tutkittuun tietoon perustuvia johtopäätöksiä.
Ympäristöasioissa on mielestäni tärkeää soveltaa samoja vaatimuksia kaikkeen tietoon. Jos vaadimme tutkimusnäyttöä datakeskusten hyödyistä, meidän pitäisi vaatia sitä myös niiden haitoista kertovilta väitteiltä. Huoli on tärkeä lähtökohta keskustelulle, mutta huoli itsessään ei vielä ole todiste.
Haluan nostaa esiin myös yhden näkökulman, joka datakeskuskeskustelussa usein unohtuu. Digitaalisten palvelujen tarve ei katoa sillä, että Suomi päättää olla rakentamatta datakeskuksia. Käytämme kaikki päivittäin internetiä, pilvipalveluita, verkkopankkeja, hakukoneita, suoratoistopalveluita, verkkokauppoja ja yhä useammin myös tekoälyä. Jos datakeskuksia ei rakenneta Suomeen, ne rakennetaan johonkin muualle.
Silloin ympäristökysymys ei ole pelkästään ”rakennetaanko vai ei”, vaan myös ”missä rakennetaan”.
Suomi on itse asiassa monella tavalla poikkeuksellisen hyvä paikka datakeskuksille. Viileä ilmasto vähentää jäähdytystarvetta suuren osan vuodesta. Makeaa vettä on runsaasti verrattuna moniin maihin. Ympäristölainsäädäntö, lupamenettelyt ja viranomaisvalvonta ovat kansainvälisesti verrattuna tiukkoja. Lisäksi datakeskusten tuottamaa hukkalämpöä voidaan hyödyntää kaukolämmityksessä, jolloin osa niiden energiankulutuksesta korvaa muuta lämmöntuotantoa.
Moni ympäristöhaitta on viime vuosikymmeninä vähentynyt länsimaissa osittain siksi, että tuotanto on siirretty pois näkyvistämme. Kaivokset, elektroniikkateollisuus, tekstiiliteollisuus ja jätteenkäsittely sijaitsevat usein maissa, joissa ympäristönsuojelu ja työntekijöiden oikeudet ovat heikommalla tasolla. Vaikutukset eivät ole kadonneet – ne ovat vain siirtyneet toisaalle, olemme siirtäneet oman toimintamme haitat muihin maihin.
Siksi on mielestäni perusteltua kysyä, onko ympäristövastuullisempaa tuottaa digitaalisten palvelujen tarvitsema infrastruktuuri Suomessa tiukan valvonnan alla vai siirtää se maihin, joissa ympäristövaikutuksia valvotaan vähemmän.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö datakeskuksia pitäisi arvioida kriittisesti. Päinvastoin. Jokainen hanke on arvioitava huolellisesti, ja mahdolliset vaikutukset vesistöihin, luontoon, meluun, energiankulutukseen ja paikallisiin yhteisöihin on selvitettävä perusteellisesti. Mutta kriittisen tarkastelun pitäisi kohdistua siihen, miten datakeskuksia toteutetaan, ei siihen oletukseen, että niiden kieltäminen Suomessa poistaisi ongelman.
Minusta kommenttisi suurin heikkous onkin juuri tässä kohdassa. Siinä oletetaan, että jos datakeskuksia ei rakenneta Suomeen, niiden aiheuttamat ympäristövaikutukset katoavat. Todellisuudessa ne todennäköisesti vain siirtyvät toiseen maahan – mahdollisesti paikkaan, jossa ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin täällä.
Artikkelini tarkoitus ei ollut puolustaa tekoälyä tai datakeskuksia kritiikittä. Tarkoitus oli tuoda esiin tutkimustietoa tekoälyn vedenkäytöstä, koska aiheesta liikkuu paljon sekä vähättelyä että liioittelua.
Pidän myös kiinnostavana sitä, että lähes kaikki meistä osallistuvat päivittäin samaan digitaaliseen järjestelmään, jota samalla arvioimme. Tämäkin keskustelu käydään verkkosivulla internetyhteyden kautta, palvelimien välityksellä, todennäköisesti älypuhelimella tai tietokoneella. Siksi kysymys ei ole siitä, tarvitsemmeko digitaalista infrastruktuuria vai emme, vaan siitä, miten sitä rakennetaan mahdollisimman vastuullisesti.
Kriittisiä kysymyksiä tarvitaan. Niiden rinnalla tarvitaan kuitenkin myös faktoja, tutkimusta ja suhteellisuudentajua, jotta pystymme erottamaan toisistaan todelliset ympäristöhaasteet, mahdolliset riskit ja pelkkiin oletuksiin perustuvat uhkakuvat.
Kiitos vielä keskusteluun osallistumisesta.