Miksi vieraslajit luonnossa ovat haitallisia?

Paljon on esillä haitat puutarhoissa ja pihoissa, mutta entä luonnossa. Millaista ekologista haittaa vieraslajit luontoon päädyttyään voivat aiheuttaa?

Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet alkuperäiseltä elinalueeltaan ihmisen toiminnan seurauksena uusille alueille. Niiden haitat ovat siis ihmisen aiheuttamia ja johtuvat siitä, että ihminen on kuljettanut nämä lajit pois niiden alkuperäisiltä asuinsijoilta.

Useimmat vieraslajit eivät aiheuta ainakaan isompaa suoraa vaaraa tai edes haittaa ihmisille. Suurin osa puutarhakasveista on vieraslajeja. Tästä tulee herkästi ajatus, että koko ongelma on liioiteltu.

Mutta vieraslajien vaikutukset luonnolle voivat olla erittäin merkittäviä ja pitkäkestoisia. Siksi niiden leviäminen luontoon on estettävä.

Tässä artikkelissa pohditaan hieman tarkemmin, mitä haittaa vieraslajeista voi olla luonnolle ja miten voimme ehkäistä niiden leviämistä.

Vieraslajien haitallisuutta vähätellään usein sillä perusteella, että aina lajit on levinneet uusille alueille ja evoluution myötä voimasuhteet muuttuu ihan luonnostaankin.

Tämä on tietysti totta.

Vieraslajit ovat kuitenkin ongelmallisia kahdesta syystä:

1. Vieraslajit tulevat paikalle yhtäkkiä, jolloin muutos on valtavan nopea, paikallinen luonto ei ehdi sopeutua
2. Ihminen on muulla toiminnallaan vähentänyt monimuotoisuutta ja elinympäristöjä, jolloin kilpailu on kovaa

Yksi merkittävimmistä ongelmista on kilpailu alkuperäislajien kanssa elintilasta, ravinnosta ja resursseista. Vieraslajit voivat olla hyvin aggressiivisia kilpailijoita ja syrjäyttää alkuperäislajeja, mikä voi johtaa paikallisten lajien vähenemiseen tai jopa sukupuuttoon.

Lisäksi vieraslajit voivat häiritä paikallisia ekosysteemejä ja ravintoketjuja.

Esimerkiksi petoeläinvieraslajit voivat häiritä saalistussuhteita ja aiheuttaa alueellisten lajipopulaatioiden laskua.

Kasvivieraslajit voivat kilpailla alkuperäisten kasvilajien kanssa, häiritä niiden lisääntymistä tai muuttaa ekosysteemin rakennetta ja toimintaa.

Voiko vieraslajeista olla jotain hyötyä?

Toki.

Ne voivat esimerkiksi luoda alkuperäislajeja hyödyttäviä  elinympäristöjä, kuten kanadanmajava tehdessään patoja ja kosteikkoja.

Tai ne voivat tarjota ravintoa muille lajeille, kuten kurtturuusu pölyttäjille ja linnuille.

Kun laji luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, sen aiheuttamat hyödyt ja haitat punnitaan tarkasti moniammatillisessa yhteistyössä. Listalle ei pääse heppoisin perustein.

Kurtturuusu on alunperin kotoisin Itä-Aasiasta, mutta se on levinnyt laajalle Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa.

Kurtturuusu on tunnettu nopeasta leviämisestään ja kyvystään muodostaa tiheitä pensaskasvustoja, jotka voivat tukahduttaa paikallisen kasvillisuuden ja heikentää ekosysteemin monimuotoisuutta.

Suomessa kurtturuusu on erityisen haitallinen saaristoalueiden karuilla rannoilla, joissa se muodostaa helposti läpipääsemättömiä alueita.

Kurtturuusu leviää tehokkaasti sekä kasvullisesti (juurillaan) että myös siemenillään. Siemenet kulkeutuvat saarille lintujen mukana, itävät ja alkavat sitten vallata nopeasti alaa juurivesoillaan.

Komealupiini on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja on tuotu tänne Eurooppaan koristekasviksi jo kauan sitten.

Se viihtyy erityisen hyvin kuivilla, karuilla kasvupaikoilla ja juuri se tekee siitä tänä päivänä hyvin haitallisen. Tällaisista kasvupaikoista kun on jo muutenkin huutava pula ja monet niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset ovat jo nyt uhanalaisia.

Komealupiini on myös typensitojakasvi, minkä seurauksena se ”parantaa” maata, missä se kasvaa.

Maasta tulee lupiinin ansiosta ravinteikkaampi ja multavampi ja tämä muutos on usein pysyvä. Näin lupiini pilaa kasvupaikkansa ominaisuudet pysyvästi muiden karun paikan kasvien kannalta, vaikka se itsekin joutuu aikanaan väistymään vahvempiensa tieltä.

Komealupiini leviää siemenillään ja juurillaan, muodostaen laajoja yhtenäisiä kasvustoja otollisille kasvupaikoilleen.

Minkki on myös kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Minkki tuotiin tänne alunperin turkiseläimeksi jo 1920-luvulla. Tarhakarkulaiset pärjäsivät kuitenkin mainiosti myös Suomen luonnossa ja ensimmäiset villiminkkihavainnot tehtiin jo 1932.

Minkki on erityisen haitallinen saaristoalueilla, niin järvien rannoilla kuin merenkin. Se ui vaivatta kilometrejä saaresta toiseen ja tuhoaa vesilintujen pesiä ja poikasia.

Merirannikolla sillä ei ole kilpailijoita, sisämaassa se kilpailee mm. vesikon kanssa samasta ravinnosta.

Kilpailijoiden puute tarkoittaa samalla sitä, että sen saaliseläimet eivät ole oppineet varomaan samankaltaisia saalistajia. Tämä suurentaa haittoja.

Toisinaan kuulee kommentteja, että vieraslajeja ei kannata torjua, koska ne ovat jo nyt levinneet niin laajalle.

Vieraslajien haittoja luonnolle voidaan kuitenkin tehokkaasti vähentää estämällä vieraslajien leviämistä enempää.

Jokainen minkki pois pyydystämästä tai estetty siementäminen kurtturuusulle tai lupiinille on tärkeä ja arvokas ekoteko.

👉 Pidä siis huolta, että et toimillasi itse lisää vieraslajien leviämistä luontoon.

👉 Poista haitalliset vieraslajikasvit puutarhasta, tai ainakin kerää niiden siemenet pois ja estä leviämistä näin. (Ohjeita oman puutarhan vieraslajitaistoon löydät tästä.)

👉 Älä jätä biojätteitä tai muuta syötävää pihalle, joilla edesautat minkkien, supikoirien ja rottien lisääntymistä.

👉 Ilmoita havainnoistasi tänne, niin viranomaiset voivat puuttua tilanteeseen.

Vieraslajit voivat aiheuttaa vakavia haittoja luonnolle ja ekosysteemeille, ja niiden hallinta on tärkeää paikallisten lajien suojelemiseksi ja ekosysteemien monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Yhdessä voimme tehdä osamme tunnistamalla vieraslajeja, poistamalla ne haitalliset omalta tontilta, raportoimalla viranomaisille, jos havaitsemme niitä luontoon levinneinä ja osallistumalla paikallisiin puhdistus- ja valvontatoimiin.