Puutarhan kastelu – 5 vinkkiä

Puutarhan kastelu voi viedä kymmeniä, jopa satoja kuutioita vettä yhden kesän aikana. Vaikka lompakkosi sen kestäisikin, ei se ekologisesti ole ollenkaan yhdentekevää.

Kastelusta sanotaan usein, että ei siitä koskaan haittaa ole, mutta tämä ei ihan täysin pidä paikkansa. Väärällä kastelulla voit helposti tehdä koko puutarhallesi enemmän vahinkoa kuin uskotkaan! Puhumattakaan täysin turhasta työstä.

Tässä blogiartikkelissa saat 5 vinkkiä oikeanlaiseen ja tehokkaaseen kasteluun. Näillä keinoilla saat kasvit voimaan paremmin, autat niitä selviämään paremmin talvesta ja myös kesäisistä poikkeusoloista sekä vähennät omaa työtäsi.

Ja tietysti vähennät myös vedenkulutusta, joka on ekologisesti tärkeää. Myös meillä Suomessa.

5 vinkkiä puutarhan ekologiseen kasteluun

1. Kastelun tarpeen arviointi

Päivittäinen kastelu totuttaa kasvit odottamaan sitä. Ne eivät kasvata juuriaan syvemmälle, jos niillä ei ole siihen mitään tarvetta. Kun sitten et joskus ehdikään kastelemaan, ne nuupahtavat hetkessä. Edes vastaistutettuja kasveja ei hellejaksoillakaan pitäisi kastella kuin korkeintaan pari kertaa viikossa.

Tämä ongelma liittyy päivittäiseen puutarhan kasteluun ihan riippumatta siitä, kasteletko kerralla vähän vai paljon. Sanonnassa ”mieluummin harvoin ja reilusti kuin usein ja vähän” molemmat osat on tärkeitä: sekä aikataulu että määrä.

Näin tarkistat puutarhan kastelun tarpeen:

Kaiva pieni kuoppa ja tarkista, onko maa kosteaa syvemmältä. Sateen tai kastelun jälkeen kuivuus saattaa edelleen olla suurta jo sentin parin syvyydellä ja silloin kaivataan paljon lisää vettä. Parin hellepäivän jälkeen taas pinta voi näyttää pölisevän kuivalta, mutta jo sentin parin syvyydellä kosteutta onkin hyvin.

Yksivuotiset kasvit ja ruukkuistutukset ovat sitten eri asia.

Niiden suhteen ei ole tarkoituskaan, että vaikkapa lehtisalaatti käyttäisi energiaansa juuren kasvattamiseen. Eli yksivuotisten kasvien, oli ne sitten kukkia tai vihanneksia, kastelu on ihan järkevää tehdä päivittäin, jos ei taivaalta vettä tule.

2. Kastelun ajoitus

Usein neuvotaan kastelemaan puutarha mieluiten illalla, jotta haihtuminen olisi vähäisempää ja vesi ehtisi imeytyä kunnolla ennen aamun paistetta. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen.  

Iltakastelussa on huonotkin puolensa:

• mitä pidempään kasvusto on märkänä, sitä herkemmin siihen iskee sienitaudit
• nilviäiset, kuten lehtokotilot hyötyvät iltakastelusta, koska ne kestävät huonosti kuivuutta. Märkä maa on ihanteellinen alusta niille lähteä helteisen päivän jälkeen aterian etsintään.

On kuitenkin ihan totta sekin, että auringon porotuksessa haihtuminen on voimakasta. Jos kuitenkin annat vettä maahan, joka on kasvien omassa varjossa, ei aurinko pääse sitä haihduttamaan.

Aamukastelu on varmaan se tehokkain ja vähiten ongelmia aiheuttava ajankohta. Mutta älä ota turhaan ajankohdasta paineita, paljon tärkeämpää on, että kastelet muuten oikein. 

3. Kastelun tekniikka

Kastele maata, älä kasveja! Vaikka nuupahtaneen kasvin ruiskuttelu viilentävällä vedellä tuntuu houkuttelevalta ajatukselta, ei vesi imeydy kasviin lehtien kautta juuri ollenkaan.

Ensimmäinen reaktio kasvilla on kuivuuden uhatessa vähentää haihdutusta lehtien kautta. Se ikäänkuin sulkee lehden pinnan, jotta kosteus ei pääsisi sitä kautta karkuun. Ja kun luukut on kiinni ulospäin, ei niistä silloin pääse myöskään vesi sisälle. Lisäksi kasvuston märkyys vain lisää turhaan riskiä sienitaudeille, kuten härmälle ja ruosteille. Anna kasteluvesi aina maahan, kasvin juurille.

Mutta eipä tätäkään sääntöä ilman poikkeusta! Kun lämpötila kasvin kohdalla nousee liian korkeaksi (yli 25 astetta), voi kasvin sumuttelulla koittaa viilentää sen olotilaa.

Tällä ei korvata kastelua, mutta sitä voi tehdä sen lisäksi. Tavoitteena ei ole varsinaisesti antaa vettä, vaan kasvin ympärillä olevan ilman viilentäminen ja kosteuttaminen.

4. Maaperän parantaminen

Pidä maa elävänä, maaperämikrobeilla on tärkeä rooli maan vesitalouden hoidossa. Vesi pidättyy maassa sitä paremmin, mitä multavampaa se on. Vähämultaisesta hiekkamaasta vesi solahtaa hetkessä läpi. Lisäksi se nousee helposti kapillaarisesti ylös ja haihtuu pinnasta.

Savimaa puolestaan kuorettuu herkästi kuivuessaan, jolloin sadevesi ei tahdo siihen imeytyä.

Molemmat maatyypit paranevat samalla menetelmällä: mitä enemmän maassa on eloperäistä ainesta, sitä paremmin se sitoo vettä.

Hoida siis maata hyvin:

• huolehdi monimuotoisuudesta, eli vältä vain yhden tai parin lajin istutuksia
• tarjoile maan pieneliöille ravintoa, eli lannoita mielellään luonnonmukaisesti eloperäisillä aineilla
• bokashi on erinomainen keino lisätä maan elävyyttä ja samalla poudankestävyyttä
• lisää kasvualustaan biohiiltä, se sitoo itseensä vettä ja näin estää sitä valumasta tai haihtumasta ”harakoille”
• älä käytä kemiallisia torjunta-aineita sen enempää rikoille kuin hyönteisillekään!

Löydät lisää vinkkejä luontoystävälliseen hyötyviljelyyn tästä artikkelista.

5. Oikeat kasvivalinnat ja istutustiheys

Valitse kasveja, jotka soveltuvat sinun pihasi olosuhteisiin ja paikalliseen ilmastoon ja sietävät kuivuutta.

Teetä maa-analyysi ja tutki pihasi kasvuolot perusteellisesti  ja valitse istutettavat kasvit tämän mukaan. Ota valo-olojen lisäksi aina huomioon myös maan laatu kasveja valitessasi.

Vältä paljasta maan pintaa istutuksissa. Paljas maa on aina luonnoton elementti ja se lisää kosteuden haihtumista merkittävästi. 

Monilajiset istutukset ja tiheä istutustiheys auttavat kastelutarpeen vähentämisessä todella paljon.  Kasvipeite on aina paras vaihtoehto, mutta jos se ei tilanteesen sovi, käytä eloperäisiä katteita maan pinnassa. Katteita voit hyvin käyttää myös ruukuissa!

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle apua puutarhan kastelussa sekä sen hyvinvoinnin parantamisessa, luontoystävällisesti!

Jos mieleesi tulee kokemuksia, ideoita tai kysymyksiä, kommentoi alle tai pistä viestiä!